Ympäristö

Saksasta voidaan erottaa kolme eri tyyppistä maantieteellistä aluetta. Ne ovat Pohjois-Saksan alanko, Keski-Saksan vuoristoalue ja Etelä-Saksan Alppien etumaa.                           

Pohjois-Saksan alanko ulottuu Tanskan rajalta noin 150-400 km leveänä vyöhykkeenä etelään. Maaperä on hyvin sileää ja runsasjärvistä mutta kumpuilevaa. Maaperä on viljavaa ruskomaata.

Keski-saksa on hyvin vuoristoista aluetta. Vuoristojen korkeimmat huiput ylttävät jopa 1000m.

Etelä-Saksessa Bayerischer Waldin ja Schwarzwaldin väliin jää laaja ylänkö ns. Alppien etumaa.

Aivan Saksan eteläisellä rajalla etumaa kohoaa alpeiksi, jotka ovat nuoria poimuvuoria ja näin ollen vuoret ovat korkeita ja terävä huippuisia. Saksan puolella korkeimmat huiput jäävät alle 3000 m, korkein on Zugspitze (2963 m), joka on samalla Saksan korkein vuori. [5]

Alueellisten erojen takia maan ilmasto vaihtelee Pohjoisen lauhkeasta rannikkoilmastosta tyypilliseen Keski-eurooppalaiseen  sisämaailmastoon kauempana etelässä. Eteläisen ja Pohjoisen Saksan korkeuserot aiheuttavat myös suuria lämpötilaeroja.

Saksassa on useita jokia, joiden merkitys on ollut tärkeä Eurooppalaiselle kaupankäynnille. Suuri osa maata on saastunut raskaan teollisuuden aiheuttamien happamien sateiden ja maaperän huonontumisen takia. Entisellä Itä-Saksan alueella on saasteongelmia, koska alueella ei ole ollut vuosikymmeniin ympäristön suojelua auttavaa lainsäädäntöä.